02.05.2019

Avoimuuden kustannusten seuranta – mission impossible?

Jyväskylän yliopistossa toteutettiin vuonna 2018 ensimmäistä kertaa avoimuuden kustannusten järjestelmällinen seuranta. Kyse ei ole kovin yksinkertaisesta prosessista johtuen sekä maksujen, maksutapojen että maksajien moninaisuudesta ja hajanaisuudesta. Onko siis kyseessä täysin mahdoton tehtävä? Ei ole, mutta suunnittelua ja useiden tahojen yhteistyötä yliopiston sisällä seuranta vaatii.

Jyväskylän yliopistossa aloitettiin artikkelien kirjoittajamaksujen seuranta helmikuussa 2018 Avoimen tiedon keskuksen ja yliopiston talouspalveluiden yhteistyönä. Artikkelien kirjoittajamaksut voidaan tavoittaa vain julkaisijoille maksettavien laskujen käsittelyn yhteydessä. Tällöin voidaan olla varmoja siitä, että artikkelin julkaisumaksu on maksettu Jyväskylän yliopistosta. Maksuliikenteen seurantaan tarvitaan siis laskuja käsittelevien henkilöiden työpanosta.

Jyväskylässä seuranta organisoitiin Turun yliopistossa pari vuotta aiemmin aloitetun mallin mukaisesti. Avoimen tiedon keskus ohjeisti yliopiston taloussihteerit noukkimaan laskuvirrasta kaikki ne laskut, joiden olettivat olevan kustantajille maksettavia artikkelien tai monografioiden kirjoittajamaksuja. Tehtävä on haastava, sillä Jyväskylässä näitä maksuja voidaan maksaa sekä laskuilla että erityyppisillä luottokorteilla. Luottokorttimaksuissa ei välttämättä ole näkyvissä kuin laskuttajan nimi eikä mitään selitteitä siitä, minkä tyyppisestä laskusta on kysymys.

Laskut koottiin yhteen vuoden lopuksi, ja tositteet siirtyivät Avoimen tiedon keskukseen tarkempaan analyysiin. Siellä selvitettiin, onko lasku todella APC-maksu ja onko se maksettu hybridi- vai open access -lehteen. Samalla tarkistettiin, että artikkelin avoimuustiedot ovat kunnossa tutkimustietojärjestelmässä ja että artikkeli löytyy julkaisuarkisto JYXistä. Lisäksi kerättiin tietoa tutkimusrahoituksesta.

Useita maksukanavia

Ainelaitoksilta laitos- tai hankevaroin maksetut APC-maksut ovat vain yksi osa Jyväskylän yliopistossa maksettavia avoimuuden kustannuksia. Osa maksuliikenteestä kulkee Avoimen tiedon keskuksen kautta. Sieltä maksetaan muun muassa konsortiotyyppisiä avoimuusmaksuja, kuten hiukkasfysiikan SCOAP3-konsortio, jonka jäsen myös Jyväskylän yliopisto on.

Vuonna 2018 Avoimen tiedon keskuksesta maksettiin keskitetysti myös yksittäisten artikkelien APC-maksuja, sillä kirjastolla on pienehkö yliopiston myöntämä rahasumma tätä tarkoitusta varten. Viime vuonna suuri osa tästä summasta käytettiin Taylor & Francisin artikkelien avaamiseen. Vuonna 2019 nämä varat siirretään kokonaan avointen lehtien artikkelimaksuihin, pääsääntöisesti Frontiersin ja BioMed Centralin lehtiin. Olemme myös Cogitatio Pressin jäsenorganisaatio, mikä oikeuttaa JYUn tutkijat julkaisemaan artikkelinsa Cogitation lehdissä ilmaiseksi.

Mitä maksettiin?

Jyväskylän yliopiston maksamia APC-maksuja kartoitettiin vuonna 2016 Piia Naukkarisen ATT-hankkeeseen liittynyttä selvitystä varten. Selvityksessä todettiin, että vuonna 2014 Jyväskylän yliopisto on maksanut avoimuuteen liittyviä maksuja vähintään 70 000 euroa. (Naukkarinen 2016, 35-37) https://www.doria.fi/handle/10024/121865

Koska avoimen julkaisemisen kenttä on vuodesta 2014 melkoisesti muuttunut, oletuksena oli, että vuonna 2018 maksujen määrän tulisi olla merkittävästi suurempi. Ja näin se myös oli. 

Jyväskylän yliopiston vuonna 2018 maksamien open access -maksujen arvioitu loppusumma oli noin 121 500 euroa.

Luvussa on mukana sekä Avoimen tiedon keskuksen kautta maksetut erityyppiset avoimuuden maksut sekä laitoksilta maksetut yksittäisten artikkelien APC-maksut.

Laitosten maksamat APC-maksut olivat erityisen kiinnostavia, sillä niistä saatiin tässä seurannassa tarkempaa tietoa käytännössä ensimmäistä kertaa. Laitoksilta maksettujen APC-maksujen kokonaissumma oli seurannan mukaan noin 54 500 euroa. Tällä saatiin avattua 27 artikkelia. Artikkelin keskihinnaksi tuli noin 2 000 euroa.

Seuranta osoittaa, että Jyväskylän yliopiston tutkijat suosivat selkeästi täysin avoimia julkaisukanavia (gold open access) silloin kun artikkelit oli maksettu lehtiin ilman mitään kustantajan kanssa solmittua open access -sopimusta. Hybridiartikkelit olivat selkeässä vähemmistössä.

Huomattavaa on, että vaikka Elsevierin kanssa on sovittu FinElib-sopimus, joka antaa 50 % alennuksen yli 1700 hybridi-  ja open access -lehden APC-maksusta, alennusta käytettiin vuonna 2018 hyvin vähän: Elsevierille avattiin vain neljä artikkelia.

Täkäläiset tutkijat näyttävät hiljaisella sopimuksella päättäneen, että Elsevierin paksua lompakkoa ei lihoteta enää lisää ylimääräisillä kirjoittajamaksuilla.

Mielenkiintoista oli myös se, että hyvin suuri osa gold open access -lehdistä, joihin artikkeleita oli maksettu, oli isojen perinteisten tiedekustantajien täysin avoimia lehtiä. Merkittävimmät kustantajat olivat Wiley ja SpringerNature. Avoimeen julkaisemiseen keskittyvien kustantajien joukossa oli kaksi ylitse muiden: Frontiers ja BioMed Central. Tässä kohtaa voi tosin esittää lähdekriittisen huomion tekemästämme seurannasta: on epäilys, että aivan kaikkia open access -julkaisijoiden maksuja emme ole löytäneet, sillä niille on tyypillistä luottokorttimaksut. Tästä antaa osviittaa se, että talouspalvelut eivät pystyneet jäljittämään kaikkia maksamiamme BioMed Centralin maksuja. Koska Jyväskylän yliopisto on BioMed Centralin jäsen, saimme vuoden 2018 tiedot suoraan kustantajalta ja pystyimme vertamaan seurannan tulosta oikeasti maksettujen artikkelien määrään.

Seurannassa haaviin tarttui myös yksi Springerille avoimeksi ostettu kirja, sen Book Processing Charge oli 8 000 euroa.

APC-maksujen lisäksi tarkkasilmäiset taloussihteerit keräsivät myös muuta mielenkiintoista tietoa. Seurannassa saimme selville, millaisia muita maksuja isoille kustantajille maksetaan liittyen ”normaaleihin” maksumuurin takana oleviin artikkeleihin. Erilaiset ”sivumaksut” (page charges) ja värikuvien käsittelymaksut ovat täysin piiloon jäävää osuutta siitä kokonaissummasta, mitä isoille tiedekustantajille yliopistoista maksetaan. Nämäkin summat voivat kohota tuhansiin euroihin yksittäisessä yliopistossa.

Jatkosuunnitelmia

Tehtävän haastavuudesta huolimatta yliopiston talouspalvelujen henkilöstö selviytyi seurantatehtävästään hyvin, vaikka on täysin oletettavaa, että aivan kaikkia maksuja haaviin ei jäänyt – erityisesti tämä koskee vaikeasti erotettavia luottokorteilla maksettuja maksuja. Puuttuvaa summaa on mahdoton arvioida. Luotettavaan lopputulokseen pääsisi todennäköisesti vain keskitetysti hoidetulla rahastolla, jonka kautta ohjattaisiin koko yliopiston APC-maksuliikenne. Sellaisen luominen vaikuttaa monestakin syystä epärealistiselta. Seuranta antaa kuitenkin kuvan siitä kokonaissummasta, millä APC-maksuja on vähintään viime vuoden aikana Jyväskylän yliopistosta maksettu. Osaaminen laskujen jäljittämiseen kasvaa, sillä seurantaa jatketaan samalla metodilla vuoden 2019 maksujen osalta.

Jatkossa mietitään myös avoimuuden maksutietojen tallennuspaikkaa. Suunnitelmissa on, että maksut tullaan tallentamaan yliopiston tutkimustietojärjestelmä Converikseen, josta ne ovat helposti jatkossa tilastoitavissa. Kun maksujen keräämisen tavat vakiintuvat, JYUn maksamat APC-maksut voidaan viedä myös kansainväliselle OpenAPC-sivustolle. https://treemaps.intact-project.org/

Johtopäätöksenä seurannasta voi todeta, että Jyväskylän yliopistossa avoimuudesta maksetaan vielä toistaiseksi kohtuullisen vähän. Painopiste on selkeästi avoimuuden vihreällä sektorilla: lisämaksuja isoille kustantajille ei haluta maksaa, koska vaihtoehtona on lähestulkoon aina rinnakkaistallentaminen, ja sen mahdollisuuden JYUn tutkijat ovat laajasti myös viime vuosina hyödyntäneet.

Vuonna 2018 vertaisarvioitujen artikkeleiden avoimuus saavutti JYUssa 70 % rajapyykin, ja tästä luvusta rinnakkaistallenteilla on merkittävä osuus.

Irene Ylönen
Palvelupäällikkö