23.03.2018

Avoin tieto vastaa muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin

Kirjassaan Homo Deus. Huomisen lyhyt historia (Bazar, 2017) historioitsija Yuval Noah Harari käsittelee laajasti inhimillistä kulttuuria ja sen tulevaisuutta. Harari kirjoittaa muun muassa teknologian, evoluution, sivilisaation ja talouden lisäksi myös tiedosta ja sen roolista osana yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta.

Harari pohtii historiallisen tiedon paradoksia eli sitä, miten merkittävä tieto menettää nopeasti merkityksensä. Tämä tapahtuu siksi, että merkittävän tiedon lisääntyessä tapahtuu muutoksia ja historia muuttaa kurssiaan, jolloin tarvitsemme jälleen uutta tietoa. Nopeasti lisääntyvä tieto ei siis välttämättä auta meitä ymmärtämään asioita paremmin, vaan mitä enemmän uutta tietoa saamme, sitä nopeammin tämän tiedon ansiosta maailmamme muuttuu. Tämän takia ymmärrämme nykyhetkeä huonosti, eikä tulevaisuuden ennustaminenkaan onnistu kovin hyvin.

Koska tietomäärä kasvaa nopeasti ja kaikki ympärillämme muuttuu nopeasti, tarvitsemme tietoa yhä enemmän – ja tarvitsemme sitä avoimena. Emme pysty hallitsemaan kaikkea tietoa, mutta sen löytäminen, käsittely ja jatkojalostaminen on sitä helpompaa mitä suurempi osa siitä on avoimena. Tieto vaatii hallittavakseen tietoa, eikä muutoksia voi hallita, jos uuteen tietoon ei ole pääsyä.

Tieteellisen kirjaston merkitys vahvistuu

Jos uusi tieto menettääkin nopeasti merkityksensä, on siitä joka tapauksessa enemmän hyötyä silloin, kun se on organisoitua, löydettävissä ja saavutettavissa. Kirjastot ovat koko olemassaoloaikansa edistäneet tiedon tallentamista ja löydettävyyttä: ylipäätään tiedon ja sen käytön lisäämistä.

Kirjastot ovat koko olemassaoloaikansa edistäneet tiedon tallentamista ja löydettävyyttä.

Tieteellisessä kirjastossa tämä ilmenee muun muassa metadatatyönä, kokoelmien organisointina ja kehittämisenä sekä tiedonhankinnan, tutkimustyön ja tieteellisen julkaisemisen tukemisena. Yhä tärkeämmäksi on noussut tiedon avoimuuteen liittyvät toiminnot, kuten tutkimusjulkaisujen ja tutkimusdatan avoimesta julkaisemisesta ja saatavuudesta huolehtiminen.

Vaikka tieteelliset kirjastot keskittyvätkin monissa toiminnoissaan tiedeyhteisön palvelemiseen, on niillä myös keskeinen yhteiskunnallinen tehtävä. Avoimen tiedon keskus tekee tiedettä avoimeksi ja näkyväksi monin eri tavoin. JYX-julkaisuarkistoon tallentamiamme tutkimuksia pääsee lukemaan kuka tahansa mistä päin maailmaa tahansa. Tuottamamme ja hyödyntämämme laadukas metadata auttaa tiedon organisoinnissa ja parantaa julkaisujen löydettävyyttä hakukoneissa. Tiedonhankintataitoja opettamalla varmistamme, että luotettavaa tietoa löytyy kaikkien tarpeisiin ja että valmistuneilla on työelämän edellyttämät tiedonhankinnan ja -hallinnan valmiudet. Lisäksi Avoimen tiedon keskus osallistuu tiedon avoimuuteen liittyvään keskusteluun ja vie siihen liittyviä ajankohtaisia asioita eteenpäin niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Tieteellisen tiedon ei pidä jäädä suljettuihin arkistoihin ja maksumuurien taakse, vaan sitä tulee levittää mahdollisimman laajalle. Avoin tiede tavoitteleekin sitä, että tutkittu tieto ja siihen käytetyt menetelmät olisivat kaikkien käytettävissä. Tätä samaa olisi tavoiteltava kaikkien korkeakoulujen. Loogista olisikin antaa avoimen tiedon edistäminen informaatioalan ammattilaisten hoidettavaksi ja lisätä korkeakoulukirjastojen resursseja.

Loogista olisikin antaa avoimen tiedon edistäminen informaatioalan ammattilaisten hoidettavaksi ja lisätä korkeakoulukirjastojen resursseja.

Laatua tiedonkäyttöön ja -käyttäjiin

Mitä laajemmalla joukolla on mahdollisuus päästä tietoon käsiksi, sitä suurempi mahdollisuus tiedolla on muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa. Tiedon avoimuus ei vielä itsessään ratkaise mitään, eikä tässäkään asiassa määrä korvaa laatua. On hyvä muistaa, että on sekä huonolaatuista ja väärää tietoa että myös hyviä ja huonoja tiedonkäyttäjiä.  

Tutkitun tiedon, tiedonkäytön ja tiedonkäyttäjien laadusta vastaa tietenkin esikoulusta emeritukseen ulottuva koulutusjärjestelmä. Tämän järjestelmän heikentäminen huonontaisi sekä tuotettua tietoa että sen käyttämistä. Miten tämä kostautuisi tulevaisuudessa, jossa tieto ja sen käyttäminen ovat vielä nykyistäkin tärkeämmässä roolissa?

Tiedon määrä aiheuttaa syystäkin ihmisessä ahdistusta ja ähkyä. Koneiden kehittyminen ja tekoälyn hyödyntäminen tiedonhallinnassa ovat tervetulleita kehitysaskelia, sillä niiden avulla ihminen voi paremmin hallita ja hyödyntää tutkimuksen ja päätöksenteon kannalta oleellista tietomassaa.

Vaikka tieto Hararin esittämän ajatuksen mukaisesti vanhenisikin, eikä siitä olisi enää hyötyä muuttuneessa tilanteessa, ei tämä ainakaan vähentäisi laadukkaan tiedonhallinnan ja -käytön tarvetta. Siksi sekä korkeakoulujen että muiden tietoa tuottavien tahojen tulee panostaa tiedon avoimuuteen ja ammattimaiseen organisointiin.

Arto Ikonen
Kirjastonhoitaja
Avoimen tiedon keskus