Yliopiston taidekokoelma

1. Taidekokoelman historiaa

Jyväskylän yliopiston taidekokoelman alku on Jyväskylän seminaarin kokoelmassa. Siihen kuuluvat seminaariaikana eli vuosina 1863–1934 hankitut tai lahjoituksena saadut taideteokset. Vanhimpiin teoksiin kuuluu mm. maalattuja muotokuvia, Taidetta kouluihin -yhdistyksen tuottamia taideteosten kopioita ja kansallisten vaikuttajien kipsirintakuvia. Kokoelman rakentumiseen vaikuttivat myös piirustuksen lehtori Yrjö Blomstedt ja 1900-luvun alussa levinnyt taidekasvatusliike sekä piirustuksen opetusta varten hankittu piirustusmallikokoelma. Vuosina 1934–1966 hankitut teokset kuuluvat Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kokoelmaan. Tuona aikana kokoelmaan tuli lisää muotokuvia ja paikallisten taiteilijoiden maalauksia. Näihin teoksiin kuuluvat miesoppilaiden asuntolalle 1950–60-luvuilla lahjoitetut keskisuomalaisten taiteilijoiden teokset. Vuodesta 1966 lähtien hankitut tai saadut teokset kuuluvat Jyväskylän yliopiston kokoelmaan. Lahjoitusten, omien hankintojen ja deponointien myötä taidekokoelma on 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun aikana kasvanut voimakkaasti.

2. Taidekokoelman profiili ja osakokoelmat

Yliopiston taidekokoelmaan kuuluu 1281 teosta. Yliopisto omistaa teoksista 919 (72 %) ja yliopistolle deponoituja teoksia on 362 (28 %). Lisäksi kokoelmaan on luetteloitu kaksi seminaarin kansatieteelliseen kokoelmaan kuuluvaa ryijyä, joita säilytetään Keski-Suomen museossa muun sinne deponoidun kansatieteellisen aineiston kanssa.

Teoskokonaisuuteen kuuluu ammattitaiteilijoiden teosten lisäksi myös oppilastöitä, mikä kuvastaa tämän kokoelman erityislaatua oppilaitoksen toimintaan kytkeytyvänä kokoelmana. Pääasiassa kokoelma koostuu 1900-luvun suomalaisesta taiteesta. Kokoelmaan kuuluu maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, piirustuksia, valokuvia ja tekstiiliteoksia. Lisäksi kokoelmassa on mitaleita, rahoja ja exlibriksiä. Ulkomaalaisten taiteilijoiden teoksia on n. 80, joista 30 on exlibriksiä ja noin 20 ulkomaisilta oppilaitoksilta saatuja mitaleja. Myös joitakin grafiikanvedoksia, maalauksia ja rahoja kuuluu tähän ryhmään. Lähes kaikki ulkomaiset teokset ovat yliopiston rehtoreiden vastaanottamia lahjoja.

Taidekokoelma jakautuu kymmeneen osakokoelmaan. Näistä viisi on yliopiston omia ja viisi sellaisia, jotka sisältävät yliopistolle deponoituja teoksia.

Omia kokoelmia ovat seuraavat:

  1. Jyväskylän seminaari (SEM)
  2. Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu (JKK)
  3. Jyväskylän yliopisto (JY)
  4. Tissarin taidekokoelma (Tissari)
    Jorma ja Anna-Liisa Tissarin vuosina 1984–1999 yliopistolle lahjoittama suomalaisen 1900-luvun taiteen kokoelma
  5. Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle kuuluneet muotokuvat (HYV)
    1970-luvulla saatu voimistelulaitoksen lehtoreiden ja suomalaisen liikuntakasvatuksen merkkihenkilöiden muotokuvakokoelma

Omista kokoelmista suurin on vuoden 1966 jälkeen hankittu yliopiston kokoelma (JY), jossa on lähes 700 teosta. Tissarin kokoelmassa on 102 teosta.

Jyväskylän yliopistolle on deponoitu taidetta seuraavista kokoelmista:

  1. Valtion taidekokoelma (Valtio)
  2. Eero ja Erkki Fredriksonin säätiön taidekokoelma (FRE)
  3. Alvar Aalto -museon kokoelma (AA)
  4. Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston kokoelma (SKR)
  5. Suomen Urheilumuseo (UM)

Deponoituja teoksia on eniten valtion kokoelmassa, runsaat 200.

Yliopiston taideteosrekisterissä on edellä mainittujen kokoelmien lisäksi käytössä kokoelmat PAL (Palautetut deponoinnit) ja MS (Muualla säilytettävät). Omistajilleen palautettuja deponointeja on 20 ja muualla säilytettäviä teoksia (ryijyjä) 2. Palautetut deponoinnit on pidetty taideteosrekisterissä siksi, että tarpeen vaatiessa pystytään nopeasti selvittämään, mitä teoksia kokoelmaan on kuulunut ja onko tietty teos vielä yliopiston hallussa.

3. Taideteosrekisteri ja teosten inventointi

Jyväskylän yliopiston taidekokoelman hallintaan käytetään yliopiston sisäisesti kehitettyä ja ylläpidettävää FM Miika Nurmisen ohjelmoimaa relaatiotietokanta Artea. Se otettiin käyttöön vuonna 2005, jolloin se korvasi aiemman Tate-ohjelman. Sitä ennen käytössä oli manuaalinen taideteoskortisto.
Uusi taideteos liitetään kokoelmaan inventoimalla se ja lisäämällä teoksen tiedot taideteosrekisteriin. Inventoiminen tarkoittaa tässä yhteydessä, että teoksesta otetaan mitat ja kirjataan teokseen tehdyt merkinnät. Taideteosrekisteriin lisätään teoksen tekijä, nimi, valmistumisvuosi, tekniikka, merkinnät, mitat, materiaalitiedot, kunto, hankintatiedot ja sijoituspaikka. Myös teoksen historiikki, näyttelytiedot ja lainatiedot kirjataan. Teokseen merkitään teoksen haltija (Jyväskylän yliopisto), osakokoelman lyhenne (kok: SEM/JKK/JY/Valtio jne.) ja inventointinumero (inv. no: 1).
Teos myös digikuvataan siten, että se näkyy kuvassa kaikkine osineen, esim. maalaus kehyksineen. Nämä tunnistekuvat linkitetään Arte-ohjelmaan. Ennen digikuvaukseen siirtymistä teoksista otettiin tunnistekuviksi diakuvat, joita säilytetään G-rakennuksen kuva-arkistossa. Manuaalisen kortiston yhteyteen on lisätty pienet mustavalkovalokuvat kustakin teoksesta, kunnes on ryhdytty käyttämään Tate-ohjelmaa.

4. Taidekokoelman esilläpito ja säilytys

Yliopiston taidekokoelma on pääasiassa käyttökokoelma. Teoksista suurin osa on sijoitettu eri puolille yliopiston rakennuksia julkisiin tiloihin ja joihinkin työhuoneisiin, ja pyrkimys on, että mahdollisimman moni teos olisi esillä. Teosten sijoittamisessa otetaan huomioon rakennuksen tyylisuunta, tilan ja teoksen yhteensopivuus sekä rakennuksessa toimivat laitokset ja niiden henkilökunnan toiveet. Teoksia pyritään sijoittamaan varsinkin aula- tai muihin edustuksellisiin tiloihin. Työhuoneisiin ei yleensä sijoiteta teoksia, mutta poikkeustapauksissa henkilön asema huomioon ottaen näin voidaan tehdä. Esimerkiksi rehtorin ja laitosten johtajien työtiloihin on sijoitettu taidetta. Tätä perustellaan sillä, että johtavassa asemassa olevien henkilöiden työtilojen voidaan myös katsoa olevan edustustiloja.

Teoksia, jotka eivät ole esillä, säilytetään pääsääntöisesti Kanavuoren kokoelmakeskuksen verkkoseinillä. Joitakin teoksia on väliaikaisesti myös G-rakennuksessa. Säilytyksessä olevia teoksia on tällä hetkellä runsaat 300.

5. Tissarin taidekokoelman lahjoitusehdot ja esilläpito

Tissarin taidekokoelman lahjakirjaan vuodelta 1984 sisältyy ehtoja, joissa merkittävässä osassa on teosten esilläpito. Lahjoituksen ensimmäisen ehdon mukaan kokoelma on pidettävä yhtenäisenä esillä Athenaeum-rakennuksessa taidehistorian laitoksen hallinnassa. Mikäli laitos muuttaa, kokoelmakin siirtyy ja se ripustetaan jälleen esille yhtenäisenä kokoelmana. Toinen ehto määrittelee ne henkilöt, jotka voivat täydentää kokoelmaa, eli lahjoittajat sekä heidän perillisensä. Kolmannen ehdon mukaan taidehistorian laitoksen velvollisuudeksi määritellään kokoelman olosuhteista huolehtiminen siten, ettei teoksille koidu vahinkoa. Erityisesti mainitaan vesiväri- ja guassimaalausten suojeleminen auringonvalolta. Neljäs ehto koskee kokoelman julkista esilläpitoa: kokoelma on pidettävä yleisölle avoimena yliopiston lukukausien sekä Jyväskylän Kesä -tapahtuman aikana. Näinä aikoina kokoelman täytyy olla nähtävillä ainakin kolmena päivänä viikossa vähintään neljän tunnin ajan. Viidentenä ehtona on kokoelman vakuuttaminen. Kuudennessa ehdossa laitokselle annetaan mahdollisuus lainata kokoelman teoksia näyttelyihin.

Laitosfuusion yhteydessä vuonna 2001 taidehistorian oppiaine muutti Juomatehdas-rakennukseen, ja Tissarin kokoelman ripustus purettiin Athenaeum-rakennuksesta. Tuolloin kokoelman paperipohjaiset teokset varastoitiin. Kokoelman öljy- ja temperamaalaukset olivat Juomatehtaalla kahden opetustilan seinille ripustettuina vuosina 2002–2008. Syksyllä 2008 Juomatehtaan ripustus purettiin, ja kaikki teokset siirrettiin museon säilytystilaan. Kun museon uusi perusnäyttely avattiin Seminarium-rakennuksessa vuonna 2013, sijoitettiin osa Tissarin taidekokoelmasta rakennuksen 1. kerrokseen omaan huoneeseensa (S110). Kaikkia Tissarin kokoelman teoksia ei saatu näytteille yhtä aikaa.

6. Hoito, valvonta ja turvallisuus

Taideteosten tietojen vieminen ja päivittäminen rekisteriin, sijoituspaikkojen päättäminen, teosten kunnon tarkkailu ja siirrot hoidetaan yliopiston tiedemuseon kulttuurihistoriallisen osaston kautta. Kehystys- ja konservointityöt ostetaan yliopiston ulkopuolelta. Koska tiedemuseolla ei ole enää museomestaria, myös ripustustyöt joudutaan hankkimaan ostopalveluna.

Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun aikana kokoelmasta huolehti taide-esinetoimikunta, jonka kokoonpanosta ei ole tarkkaa tietoa. Yliopiston taidetoimikunta perustettiin 1982, ja sen tehtävänä oli muun muassa taidekokoelman kartuttaminen ja hoitaminen. Kokoelmaan liittyviä käytännön tehtäviä hoiti tuolloin yliopiston kulttuurisihteeri. Kun yliopiston museolle perustettiin amanuenssin virka 1989, liitettiin kulttuurisihteerin tehtävät tähän virkaan. Tässä vaiheessa myös taidekokoelma siirtyi museon hoitoon. Kokoelman hoitoa varten ei ole kuitenkaan erillistä henkilökuntaa, mikä tekee ongelmalliseksi pitkäjänteisen työskentelyn kokoelman parissa. Museon henkilöstöresurssit riittävät vain välttämättömien tehtävien hoitamiseen. Taidekokoelman inventointi ja muu pitkäaikaisempaa työskentelyä vaativa on vuosien mittaan hoidettu määräaikaisten työntekijöiden ja harjoittelijoiden työpanosta hyödyntäen.

Koska suurin osa taideteoksista sijaitsee työtiloissa eri puolilla yliopistoa, on taidekokoelman valvonta ja turvallisuus pitkälti niiden henkilöiden havaintojen varassa, jotka näkevät teokset päivittäin. Taideteosten katoamisia on raportoitu erittäin harvoin, eikä inventoinneissakaan ole vuosien mittaan havaittu kuin muutaman teoksen katoaminen. Jokaisella laitoksella tulisi olla henkilö, joka tietää, mitä teoksia tietyissä tiloissa on ja joka ilmoittaa esimerkiksi katoamisista, remonteista ja taideteosten siirtotarpeesta museon kulttuurihistorialliselle osastolle. Turvallisuuskysymyksiä käsitellään yhteistyössä yliopiston turvallisuuspäällikön kanssa.

Taideteosten turvallisuus edellyttää myös, että teoksia käsitellään asiantuntevasti ja vaurioita aiheuttamatta. Sen takia esimerkiksi laitosten henkilökunnan ei tule itse ryhtyä siirtämään teoksia paikasta toiseen ilman käsittelyohjeita. Oikea käsittelytapa suojaa teosta ja ehkäisee konservointitarvetta. Teosten pakkaamis- ja siirtotilanteissa riskit ovat suurimmat, ja siksi tulisi laatia teosten käsittelyyn osallistuville henkilöille ohjeet vahinkojen välttämiseksi. Ongelmallista on se, että taideteosten kuljetukset yliopistoalueella on tehtävä pakettiautoilla, joissa ei ole tähän tarkoitukseen suunniteltua välineistöä. Siksi kuljetustilanteissa tulisi harkita tarkoin esimerkiksi se, kuinka monta teosta voidaan kuljettaa turvallisesti samalla kertaa, ja millä keinoilla mahdollisia vaurioita vältetään matkan aikana. Suurimpien teosten kuljettamisessa on käytetty taideteosten kuljettamiseen erikoistunutta kuljetusliikettä.

Teosten sijoittelussa on otettava huomioon minkälaisia olosuhteita kukin teos kestää. Varsinkaan grafiikkaa ja akvarelleja ei voida haalistumisvaaran vuoksi sijoittaa liian valoisaan tilaan tai siten, että aurinko paistaa suoraan teokseen. Erilaiset lämpöä tuottavat laitteet, esimerkiksi lämpöpatterit, tai voimakkaat kosteuden- ja lämmönvaihtelut ovat vaaraksi teoksille. Lämpöpatterit ja ilmastointilaitteet kierrättävät myös pölyä, joka ajan myötä likaa teoksia. Näistä syistä sijoituspaikan valitsemisessa ja teoksen ripustamisessa on oltava mukana museoalan ammattilaisia.

Kanavuoren Kokoelmakeskuksen säilytystiloissa on liikuteltavia teräsrakenteisia verkkoseiniä, metallisia kiinteitä hyllyjä, liukuvaunuhyllyjä sekä vetolaatikostoja. Tiloissa on koneellinen ilmastointi, ja lämpötila- ja kosteusarvoja valvotaan.

7. Kartuntapolitiikka

Jyväskylän yliopiston taidekokoelma karttuu ostojen, lahjoitusten ja deponointien kautta. 1980-luvun puolivälistä lähtien teoksia on ostettu pienen vuosittaisen määrärahan turvin. Varat on saatu yliopiston kulttuuritoimikunnan kautta, ja hankinnat on tehty usein Jyväskylän taiteilijaseuran galleriasta. Omalla määrärahalla on hankittu pääasiassa keskisuomalaista taidetta, koska valtion taideteostoimikunta hankkii taidetta koko Suomen alueelta, ja sitä kautta saadaan deponointeina teoksia muiltakin kuin paikallisilta taiteilijoilta.

Yliopiston teosvalinnat tekee ryhmä, johon kuuluu mm. museon ja taidehistorian oppiaineen edustajia. Ryhmän kokoonpanoa ei ole määritelty tarkasti, vaan tilanteesta riippuen eri henkilöt tekevät valinnat. Periaatteena on hankkia taidetta monipuolisesti eri taiteilijoilta ottaen huomioon tilat, joihin teoksia sijoitetaan. Toisinaan taiteilijat tarjoavat teoksiaan suoraan, ja näinkin saatetaan tehdä hankintoja. Myös laitosten esittämät toiveet pyritään huomioimaan hankinnoissa. Käytännössä määräraha riittää muutaman grafiikanvedoksen tai esimerkiksi parin isomman teoksen hankintaan vuosittain. Arvokkaimmat ja näkyvimmät työt, kuten suuret veistokset, saadaan deponointeina Valtion taidekokoelmasta. Viime vuosien määrällisesti suurin deponointi on ollut Eero ja Erkki Fredriksonin säätiön kokoelma.

Joissakin tapauksissa yliopiston laitokset ovat hankkineet taidetta tiloihinsa oma-aloitteisesti, tai teoksia on saatu lahjaksi. Näistä ei ole yleensä ilmoitettu erikseen museolle. Uudet teokset ovat tulleet tietoon vasta inventointien yhteydessä, ja tällöin ne on liitetty taidekokoelmaan, mikäli ne ovat ammattitaiteilijan tuotantoa tai on jokin muu peruste liittää teokset kokoelmaan. Kun laitosten taidevastaaville laaditaan toimintaohjeet, tulisi ottaa kantaa myös siihen, miten toimitaan, jos laitos haluaa itse hankkia taidetta.

Silloin tällöin kokoelmaan tarjotaan teoksia myös lahjoituksina. Tällöin käytetään samoja kriteereitä kuin teoksia ostettaessa. Esteenä lahjoituksen vastaanottamiselle saattaa olla esimerkiksi teoksen suuri koko tai muu ominaisuus, joka vaikeuttaa esillepanoa tai säilyttämistä.

8. Lainaaminen ja vakuuttaminen

Yliopiston taidekokoelman teoksia lainataan koti- ja ulkomaisiin näyttelyihin. Ennen lainauspäätöstä arvioidaan, onko pyydetty teos riittävän hyväkuntoinen lainattavaksi. Päätöksen lainaamisesta tekee museon henkilökunta. Lainaamisesta ja sen yksityiskohdista laaditaan sopimus lainan antajan ja saajan välillä. Lainan saaja vastaa teoksen kuljetuksista ja vakuutuksista matkan, säilytyksen ja näyttelyn ajan.

Yliopiston taidekokoelmaa ei pääsääntöisesti ole vakuutettu, koska yliopisto noudattaa valtion yleisiä vakuutuskäytäntöjä. Poikkeuksina ovat kuitenkin Tissarin taidekokoelma sekä Eero ja Erkki Fredriksonin säätiön taidekokoelma. Tissarin taidekokoelman lahjoitusehtoihin kuului, että kokoelma vakuutetaan tulipalon, varkauden tai ilkivallan varalta. Myös Fredriksonin kokoelman deponoimisen ehtona oli vakuuttaminen.

9. Tutkimus ja kokoelmien käyttö

Taidekokoelmien keruu, hallinta, hoito, säilytys ja kokoelmien käyttömuodot, kuten näyttelyt ja julkaisut, edellyttävät kokoelmiin liittyvää tutkimusta. Keskeinen osa tutkimustoimintaa on luettelointiprosessiin liittyvä taideteosten dokumentointi. Henkilökunnan asiantuntijuuden kehittäminen ja tutkimusyhteistyö muiden toimijoiden kanssa on taidekokoelmien tutkimuksen kannalta tärkeää.

Yliopiston taidekokoelmaa esittelevä kirja Hyöky ja Horisontti valmistui keväällä 2009. Tätä ennen kokoelmaa käsiteltiin ensimmäisen kerran kokonaisuutena Marjo-Riitta Simpasen artikkelissa, joka julkaistiin yliopiston museon satavuotishistoriassa Opiksi ja huviksi (2000). Lisäksi Tissarin taidekokoelmasta on valmistunut Niina Kalmarin pro gradu -tutkielma vuonna 2002, ja joistakin yksittäisistä taideteoksista on tehty taidehistorian oppiaineeseen harjoitusaineita ja pieniä tutkielmia. Esimerkiksi julkisten monumenttien kohdalla tarvittaisiin kuitenkin edelleen tarkempaa tutkimusta. Taideteoksia on silloin tällöin tarjottu opinnäytteiden aiheiksi taidehistorian seminaareihin, mutta kovin usein teoksia ei ole ryhdytty hyödyntämään tutkimusaiheina.

Museo solmi vuonna 2017 Suomen museoliiton kanssa Taidekokoelmat verkkoon -sopimuksen, joka mahdollistaa kotimaisten teosten esittämisen verkossa ilman teos- tai tekijäkohtaisia maksuja ja sopimuksia.

10. Tulevia tehtäviä ja tavoitteita

Lähitulevaisuudessa on tärkeää taideteosvastuuhenkilön nimeäminen kullekin laitokselle ja tähän liittyvät käytännön järjestelyt ja ohjeet. Yksi kysymys taidekokoelman tulevaisuuden suhteen on se, millä resursseilla kokoelmasta jatkossa huolehditaan. Museon vakituisen henkilökunnan työaika ei riitä kokoelman täysipainoiseen hoitamiseen, kuten jo aiemmin todettiin. Tarvitaan siis edelleen ylimääräistä työvoimaa, jotta kokoelmaan liittyvät tehtävät eivät kasaudu. Tällä hetkellä tehtäviä ei ole pystytty osoittamaan erityisesti kenellekään. Taidekokoelmatyöhön kuuluu rekisteriohjelman päivittämistä, ripustusten suunnittelua, teoslainojen järjestelyä sekä muuta toimistotyötä, mutta myös esimerkiksi teosten ripustamista, pakkaamista, siirtelyä ja pieniä kunnostustöitä, joissa tarvitaan myös teknistä ammattitaitoa.