Kulttuurihistoriallinen kokoelma

 

1. Johdanto

Tämä kokoelmapoliittinen ohjelma käsittelee Jyväskylän yliopiston tiedemuseon kulttuurihistoriallisia kokoelmia. Yliopiston taidekokoelmalle sekä museon luonnontieteellisille kokoelmille on omat politiikkansa, samoin kirjaston aineistoille. Eri kokoelmapolitiikat tullaan myöhemmin yhdistämään yhdeksi yliopiston Avoimen tiedon keskuksen kokoelmapolitiikaksi.

2.  Tiedemuseon kulttuurihistorialliset kokoelmat

Tiedemuseon kulttuurihistoriallisen aineiston kolme keskeistä kokoelmaa liittyvät Jyväskylän yliopistoon (1966-) sekä sen edeltäjiin seminaariin (1863–1937) ja kasvatusopilliseen korkeakouluun (1934–1966). Nämä kolme yliopiston historian vaihetta muodostavat pääosan museon kokoelmista. Museon pääkokoelmista käytetään lyhenteitä SEM, JKK ja JY. Ne sisältävät yliopiston sekä sen edeltäjien kulttuurihistoriaa ja koostuvat opetukseen, tutkimukseen, koulutukseen, hallintoon sekä työ- ja opiskelijaelämään liittyvästä aineistosta. Tiedemuseon opettajankoulutuksen historiaan liittyvät kokoelmat ovat kansallisesti merkittävät, sillä seminaarin kokoelma sisältää Suomen ensimmäisiä opettajakoulutuksen opetusvälineitä, muun muassa erittäin laajan kuvataulukokoelman. Opettajaopiskelijoiden tekstiili- ja teknisen käsityön opinnäytetyöt kattavat ajan 1800-luvulta JKK:n kauteen. Tieteellisten tutkimusvälineiden kaari ulottuu 1930-luvulta JKK:n alusta nykypäivään. Aineisto sisältää Jyväskylän yliopiston nykyisten painopistealojen ensimmäisiä tutkimusvälineitä.

Tiedemuseo perustaa tarpeen vaatiessa uusia kokoelmia luetteloinnin selkeyttämiseksi. Nykyiset kokoelmat ovat:

AR: Ahti Rytkösen valokuvakokoelma

Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun suomen kielen lehtorina toimineen professori Ahti Rytkösen valokuvakokoelma sisältää noin 15 000 valokuvaa ja negatiivia 1920-luvulta 1980-luvulle. Kokoelma on siirtynyt tiedemuseolle etnologian laitokselta Keski-Suomen muistiarkistosta. Kansallisesti merkittävä kokoelma sisältää valokuvia mm. kansanelämästä ja työtavoista eri puolilta Suomea.

HYV: Helsingin yliopiston voimistelulaitos

HYV-kokoelmaan tallennetaan Helsingin yliopiston voimistelulaitokseen liittyvä aineisto. Helsingin yliopiston voimistelulaitos oli voimistelunopettajien koulutuksesta huolehtinut laitos, joka perustettiin vuonna1834 ja lakkautettiin asteittain vuodesta 1972 alkaen, kun alan tutkimus ja opetus keskitettiin Jyväskylän yliopistoon perustetulle liikuntatieteelliselle tiedekunnalle. Siirron yhteydessä Jyväskylän yliopisto sai haltuunsa myös pienen historiallisen kokoelman, joka sisältää mm. voimisteluvälineitä ja valokuvia.

JKK: Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu

Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kokoelma sisältää korkeakoulun toiminta-aikaan 1934–1966 liittyvän aineiston sekä korkeakoulusta valmistuneiden myöhempään toimintaan liittyvän aineiston sikäli, kun se ei kuulu johonkin muuhun kokoelmaan. Kokoelmassa on mm. vanhimpia kasvatustieteen ja psykologian opetus- ja tutkimusvälineitä, laaja opiskelijaelämään liittyvä dokumentointiaineisto, käytännön aineisiin liittyviä harjoitustöitä kuten piirustuksia ja käsitöitä sekä valokuvia. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun virka-arkisto on Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä.

JY: Jyväskylän yliopisto

Jyväskylän yliopiston kokoelma sisältää yliopistoon liittyvää aineistoa alkaen vuodesta 1966. Kokoelmassa on mm. opetus- ja tutkimusvälineitä ja muuta tieteen historian aineistoa, kalusteita, konttorikoneita ja muita työvälineitä sekä laaja kuva-arkisto. Kokoelmaa kartutetaan myös nykydokumentoinnilla.

JYY: Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kokoelma (vuodesta 1934 alkaen), joka sisältää mm. ylioppilaskunnan arkiston, Pohjanmaan, Hämäläisen ja Itäsuomalaisen osakunnan kokoelmat, ylioppilaslehden kuva-arkiston ja ylioppilaskunnan muistoesineistön.

KÄYTTÖ: käyttökokoelma

Käyttökokoelmassa ovat arvokalusteiksi luokitellut yliopiston käytössä olevat kalusteet. Niihin kuuluu muun muassa Artekin ja Yrjö Blomstedtin suunnittelemia huonekaluja ja valaisimia. Ne on luetteloitu tietokantaan kulttuurihistoriallisen arvonsa vuoksi ja jotta aineistoa pystytään hallinnoimaan ja tutkimaan.

LOO: Lastentarhakokoelma

Lastentarhakokoelmaan tallennetaan Jyväskylässä toimineiden lastentarha-alan oppilaitosten aineistoa. Jyväskylän seminaarin mallikoulun yhteyteen perustettiin maamme ensimmäinen suomenkielinen lastentarha ja -seimi. Lastenseimi toimi vuoteen 1892 ja lastentarha vuoteen 1900 saakka. Vuonna 1947 Jyväskylään perustettiin Helsingin Ebeneserkodin lastentarhanopettaja­seminaarin osasto, joka toimi yhteistyössä kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa. Vuonna 1965 Jyväskylän Ebeneserseminaariosasto itsenäistyi Jyväskylän lastentarhaseminaariksi. Lastentarhaseminaarit siirtyivät valtiolle vuonna 1977, ja seminaarin nimi muuttui Jyväskylän lastentarhanopettaja­opistoksi. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen alaisuudessa aloitettiin kokeiluna syksyllä 1973 uudenmuotoinen lastentarhanopettajakoulutus (ULO). Kun lastentarhanopettajakoulutus siirrettiin yliopistojen kasvatustieteellisiin tiedekuntiin, vuonna 1995 toimintansa aloittaneessa uudessa yksikössä yhdistyivät yliopiston opettajankoulutuslaitoksen alaisuudessa toiminut väliaikainen lastentarhanopettajakoulutus sekä lastentarhanopettajaopisto. Kokoelma sisältää mm. seminaarin lastentarhan pitkäaikaisen opettajattaren Kristiina Napan aineiston.

PIH: Lauri "Tahko" Pihkalan kokoelma

Urheiluvaikuttaja, Jyväskylän yliopiston kunniatohtori Lauri Pihkala luovutti testamentissaan v. 1979 valokuva-, esine- ja kirjakokoelmansa Jyväskylän yliopistolle. Valokuvat ja esineet on talletettu yliopiston museoon ja kirjat yliopiston kirjastoon. PIH-kokoelmaan tallennetaan myös muu Pihkalaan liittyvä aineisto. Esinekokoelmaan kuuluu muun muassa Lauri Pihkalan laaja palkintoaineisto, valokuvakokoelma sisältää urheilu-, matka- ja sukukuvia.

POISTOT: Poistokokoelma
Museosta poistettuja objekteja ei poisteta tietokannasta vaan
niiden kokoelmatiedoksi merkitään Poisto-kokoelma.

RAK: Rakennustutkimuksen kokoelma

Rakennustutkimuksen kokoelma sisältää Jyväskylän yliopiston ja sen edeltäjien kasvatusopillisen korkeakoulun ja seminaarin rakennettuun kulttuuriympäristöön liittyvää aineistoa. Kokoelmassa on rakennuspiirustuksia, materiaalinäytteitä, rakentamiseen liittyviä työkaluja, valokuvia, rakennettuun kulttuuriympäristöön liittyviä selvityksiä sekä korjauksien dokumentointiaineistoa. Kokoelmaan tallennetaan vuosittain uusien toteutettujen korjauksien tietoja.

REK: rekvisiittakokoelma

Rekvisiittakokoelmaan tallennetaan näyttelyrekvisiittana käytettäväksi tarkoitettu aineisto. Rekvisiitta-aineisto ei yleensä liity yliopistoon eikä sen edeltäjiin eikä se kuulu varsinaisiin museokokoelmiin.

SEM: Jyväskylän seminaari

Jyväskylän seminaarin kokoelma sisältää seminaarin toimintakauteen 1863–1937 liittyvän aineiston sekä seminaarista valmistuneiden myöhempään toimintaan liittyvän aineiston sikäli, kun se ei kuulu johonkin muuhun kokoelmaan. Kokoelmassa on muun muassa opetusvälineitä, kalusteita sekä käsitöiden ja piirustuksen harjoitustöitä. Seminaarin kokoelma sisältää museon vanhimman ja siten eniten huolenpitoa tarvitsevan aineiston. Kokoelmassa oleva aineisto on valtakunnallisesti merkittävä ja sisältää mm. kuvakokoelman, jonka vanhimmat kuvat ovat 1860-luvulta. Jyväskylän seminaarin virka-arkisto ja toverikunnan (oppilaskunnan) arkisto ovat Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä.

SOR: Sortavalan seminaari

Vuonna 1880 perustettuun Sortavalan seminaariin liittyvä pieni kokoelma sisältää valokuvia.

UC: Uno Cygnaeus

Jyväskylän seminaarin perustajaan Uno Cygnaeukseen (1810–1888) liittyvä aineisto. Seminaarin alkuvuosien ja Cygnaeuksen perinnön tallentaminen aloitettiin 1910-luvulla, ja vuonna 1916 seminaariin koottiin lehtori Toivo Salervo ehdottama Cygnaeus-huone. Walter Cygnaeuksen testamenttilahjoitus vuonna 1932 laajensi Cygnaeus-kokoelmaa merkittävästi. Hän lahjoitti isänsä Uno Cygnaeuksen työhuoneen kaluston pikkuesineineen seminaarin museolle. UC-kokoelmaan tallennetaan Uno Cygnaeukseen liittyvä aineisto lukuun ottamatta hänen Alaskan-kauttaan, jolla on oma kokoelma UCA.

UCA: Uno Cygnaeuksen Alaska-kokoelma

Uno Cygnaeus toimi pappina Sitkassa Venäjän Alaskassa vuosina 1839–1845. UCA-kokoelma sisältää tähän kauteen ja Sitkan luterilaiseen seurakuntaan liittyvää aineistoa.

Lisäksi museon hallussa on kaupungin lastentarhatoimeen liittyvä kokoelma. Se sisältää lähinnä Päivärinteen ja Tapiolan päiväkotien aineistoa, jonka vanhin osa on peräisin Jyväskylän seminaarin lastentarhasta ja -seimestä. Aineistosta oli 1980-luvulla tarkoitus perustaa kaupungin päiväkotimuseo, mutta hankkeen kariuduttua kokoelma jäi yliopiston haltuun. Aineisto on kuitenkin luetteloitu Jyväskylän kaupungin puolesta omaan manuaaliseen luetteloonsa.

graafi kulttuurihistoriallisen kokoelman luettelointitietojen jakautumisesta kokoelmittain

Kuva 1. Luettelotietojen jakautuminen kokoelmittain.

3. Tallennus ja kartunta

3.1 Tallennusvastuu

Jyväskylän yliopiston tiedemuseo tallentaa ensisijaisesti yliopiston, sen edeltäjien ja siihen muuten liittyvien yhteisöjen historiaa: oppi- ja opetushistoriaa, akateemisia perinteitä, opiskelijoiden toimintaa, yhteisön muutosprosesseja, työntekoa ja sen muutosta, rakennettua kulttuuriympäristöä sekä yliopistoa ja sen edeltäjiä osana yhteiskuntaa. Tehtävä akateemisen kulttuuriperinnön säilyttämisessä on valtakunnallisesti merkittävä, koska Jyväskylän yliopiston tiedemuseon lisäksi vain Helsingin yliopistomuseo toimii Suomessa samalla alalla.

Museo tallentaa laajemmin yliopistoon ja sen edeltäjiin liittyvien henkilöiden elämää sekä tieteen, tutkimuksen ja opetuksen historiaa yhteistyössä muiden museoiden kanssa. Museo kerää kokoelmiinsa esineitä sekä niihin liittyvää tietoa, valokuvia, äänitteitä sekä museaalista arkistoaineistoa. Yliopiston museon tallennusalue Suomen museokentässä on selkeä.

Yliopiston Avoimen tiedon keskuksessa toimii tiedemuseon lisäksi kirjasto ja yliopistolla on virka-arkisto, joilla molemmilla on omat tehtävänsä (katso arkistosääntö ja arkistonmuodostussuunnitelma sivulta https://www.jyu.fi/yliopistopalvelut/kirjaamo/arkisto/ams). Myös valtionarkiston Jyväskylän toimipiste säilyttää yliopiston historiaan liittyvää arkistoaineistoa kuten Jyväskylän seminaarin ja kasvatusopillisen korkeakoulun sekä seminaarin toverikunnan arkistoja. Epäselvässä asemassa ovat olleet lähinnä tutkimusaineistot, joiden suhteen menettelytapoja on yliopiston datapolitiikan myötä saatu kehitettyä viime vuosina.

Yliopiston Seminaarinmäki on määritelty Valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY). Alue on suojeltu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/85) nojalla valtioneuvoston päätöksellä 15.10.1992 (nro 14/561/92). Uusi suojeluasemakaava ja erityislakisuojeluprosessi ovat molemmat vireillä. Tiedemuseo tallentaa yliopiston ja sen edeltäjien rakennettuun kulttuuriympäristöön liittyvää aineistoa ja osallistuu rakennusten käytön, ylläpidon ja korjauksien suunnitteluun sekä muutoksien dokumentointiin tehden yhteistyötä kiinteistöt omistavan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n ja museoviranomaisten kanssa.

Monien yliopiston rakennusten kohdalla kalustus kuuluu osana arkkitehdin (esim. Aalto, Blomstedt, Sipinen) suunnittelemaa rakennusta kokonaistaideteoksena. Arvokalusteet on pyritty ensisijaisesti kunnostamaan käyttöön aina kuin mahdollista, minkä lisäksi ne on inventoitu museon tietokantaan käyttökokoelmaan. Kalusteita on otettu museokokoelmiin erilaisin erityisperustein. Yliopisto on deponoinut Alvar Aalto-museolle käytöstä poistettuja Artekin kalusteita 1990-luvulla. Villa Ranan kohdalla yliopisto omistaa alkuperäisirtaimiston, mutta rakennus ei ole enää SYK Oy:n omistuksessa.

Museokokoelmien kartunta on muuttuva prosessi, johon vaikuttavat museon ja yliopiston laitosten tutkimus-, dokumentointi- ja näyttelyhankkeet. Yleistavoitteena on kokoelmien aukkojen täydentäminen, niin että kokoelmat ovat mahdollisimman kattavia. Kokoelmatyössä korostuu kuitenkin määrän sijasta laatu, niin että kokoelmat ovat kontekstitiedoiltaan monipuoliset ja yliopistoyhteisöä kuvaavat. Kartunnan tulisi perustua yhteistyöhön yliopiston laitosten ja sidosryhmien, kuten alumnien, kanssa.

Seminaarin osalta 1800-luku on priorisoitu, koska se on puutteellisimmin dokumentoitu osa seminaarin historiaa. Samoin akateemisen opetus- ja tutkimustradition kehittyminen on erityisen huomion alla.

Kokoelmatyön laadullinen kehittäminen kohdistuu myös olemassa oleviin kontekstitietoihin. Tätä varten tarvitaan aktiivista tutkimusta ja dokumentointia sekä tietojen keräämistä yhteistyötahoilta. Aktiivista keräystoimintaa muun muassa yhteistyössä alumnien kanssa on käytetty hyväksi aiemmin koskien lähinnä aikaa ennen 1960-lukua.

3.2 Museoiden valtakunnallinen tallennustyönjako

Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksen tiedemuseo on mukana ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO:ssa (ks. TAKO:n kotisivu: http://tako.nba.fi ). Keskeistä TAKO:n toiminnassa on valtakunnallinen tallennustyönjako malli, joka perustuu suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tältä pohjalta on muodostettu yhteistyöryhmiä eli pooleja. Poolityöskentelyn tavoitteena on edistää Museoviraston koordinoimissa ajankohtaisissa poolihankkeissa tallennus- ja kokoelmatyön menetelmiä ja kehitystarpeita sekä museoiden nykydokumentointiyhteistyötä.

TAKO:n järjestämät seminaarit kahdesti vuodessa ja osallistuminen poolityöskentelyyn mahdollistavat museoiden kokoelmatyötä tekeville osaamisen ja resurssien jakamiseen ja vertaisoppimisen. Kokemusten jakaminen lisää ymmärrystä sekä kehittää ammattitaitoa kokoelmatyössä konkreettisten aineistojen hallinnoimisessa, sähköisten tietoaineistojen lisääntyessä sekä kokoelmien arvottamisessa ja merkityssisällöissä.

Tiedemuseon kulttuurihistoriallinen puoli osallistuu kuutospoolin (Taide, oppi ja kokemus) toimintaan, jonka tallentamisen aihealueet liittyvät koulutukseen, taiteeseen, korkeakulttuuriin ja urheiluun. Kansanopetuksen ja opettajakoulutuksen tallentamisella on Jyväskylässä pitkät perinteet. Nykyään Tiedemuseon vastuualueita ovat yliopistokampuksen rakennettu kulttuuriperintö sekä tutkimus, opetus ja opiskelijaelämä Jyväskylän yliopistossa ja sen edeltäjissä sekä erityisesti liikuntatiede ja liikunnanopettajakoulutus.

Tallennustyönjako ei ole muuttumaton, vaan Tiedemuseo seuraa tallennustyönjaon kehittymistä. TAKO-yhteistyössä kannustetaan museoita tarkistamaan omaa tallennustehtävää ja tavoittelemaan pysyvää ja laadukkaampaa tallentamista sekä kokoelmatyön kehittämistä.

3.3 Nykydokumentointi

Nykydokumentoinnilla tarkoitetaan nykyajan ja sen ilmiöiden tallentamista. Uuden aineiston keruu on aktiivista ja suunnitelmallista. Dokumentointiprosessissa käytetään esineiden tallennusta, valokuvausta, videointeja ja haastatteluja toisinaan tukevina menetelminä. Dokumentoinnissa kokeillaan ja otetaan käyttöön uudenlaisia menetelmiä ja tallennusmuotoja. Uudesta aineistosta valtaosa on digitaalista. Museo tekee nykyajan tallennusta jatkuvasti osana tallennustyötään sekä toteuttaa nykydokumentointihankkeita ajankohtaisista ilmiöistä. Museon rakennustutkija tallentaa yliopiston rakennetun kulttuuriympäristön muutoksia säännöllisesti.

Nykydokumentoinnissa tehdään yhteistyötä eri laitosten ja oppiaineiden opetuksen kanssa. Museologian ja muiden humanististen ja taideaineiden tallennusharjoitukset, kenttäkurssit ja osa opinnäytetöistä toteutetaan nykydokumentointeina. Museo osallistuu TAKO:n nykydokumentointiprojekteihin ja tekee tallennusyhteistyötä muiden keskisuomalaisten museoiden kanssa.

4. Kokoelmien hallinta

4.1 Kokoelmiin liittäminen

Museo kartuttaa kokoelmiaan lahjoituksilla, jotka voivat olla yliopiston laitosten käytöstä poistamaa materiaalia tai yliopiston ulkopuolelta tulevia. Kokoelmaryhmä tekee tarvittaessa museotoiminnoista vastaavan päällikön kanssa päätöksen lahjoituksen vastaanottamisesta ja sen seulomisesta. Samalla kerätään lahjoitukseen liittyvää tietoa vastaanottopäätöksen ja myöhemmän luetteloinnin avuksi. Päätös perustuu aineiston museoarvoon, kuntoon ja kuulumiseen museon tallennusalaan. Lahjoitusta ei oteta vastaan, mikäli sen omistusoikeus on epäselvä. Tarjottu lahjoitus ohjataan mahdollisuuksien mukaan toiseen museoon tai muuhun muistiorganisaatioon, mikäli se soveltuu paremmin niiden kokoelmiin. Lahjoituksista tehdään asianmukaiset asiakirjat. (Ks. Liitteet)

Jos tarjotun lahjoituksen vastaanottamiseen liittyy ehtoja, harkitaan tarkasti, voidaanko niitä täyttää. Ehdot, jotka voivat liittyä esimerkiksi aineiston käytön ajalliseen rajoittamiseen, on aina kirjattava lahjakirjaan tai lahjoitussopimukseen.

Museo ottaa vastaan deponointeja vain erityistapauksissa. Deponoinnissa aineiston omistusoikeus ei siirry museolle. Jos deponointi otetaan vastaan, voidaan tarvittaessa sopia aineiston ylläpidosta kuten deponoijan osallistumisesta aineiston säilytyskuluihin. Aineiston vakuuttamisesta on myös erikseen neuvoteltava. Kaikista aineistoista tehdään tarkka deponointisopimus, jossa määritellään mm. deponoinnin säilytysaika ja tarvittavat toimenpiteet deponoinnin omistusoikeuden muuttuessa.

Poikkeustapauksissa museo voi kartuttaa kokoelmiaan myös ostoilla. Museon omalta henkilökunnalta tai johtokunnan jäseniltä ei osteta esineitä kokoelmiin paitsi perustelluissa poikkeustapauksissa.

Esineiden lisäksi museo kartuttaa kokoelmiaan valokuvilla, jotka liittyvät tallennusalaan. Kuvat voivat olla joko fyysisiä tai pelkästään digitaalisia. Kuvat liitetään museon kuva-arkistoon ja luetteloidaan tietokantaan. Museaalinen arkistoaineisto karttuu paitsi lahjoituksiin liittyvistä asiakirjoista myös museaalisesta paperiaineistosta. Museaalinen kirjakokoelma koostuu opetukseen ja tutkimukseen liittyvistä kirjoista, kuten oppikirjoista ja tutkimuksista. Ne on luetteloitu museon tietokantaan ja niitä säilytetään museon kokoelmatiloissa. Tulevaisuuden kehittämiskohteena selvitetään mahdollista museokirjakokoelman osittaista integrointia kirjaston kokoelmiin, niin että luotaisiin niistä kirjastolle erikoiskokoelma. Tällöin kirjat luetteloitaisiin kirjastossa käytössä olevaan tietokantaan. Kokoelman säilytys olisi kuitenkin museon säilytystiloissa ja kirjojen käyttö tapahtuisi vain tutkijatilassa.

Museon tallennearkistossa on sekä lahjoituksena saatua opetus- ym. materiaalia, että haastattelunauhoituksia. Tallenteet luetteloidaan museon tietokantaan. Pitkäaikaissäilyvyyden ja saavutettavuuden vaatimusten takia tallennekokoelmia siirretään digitaaliseen muotoon alkuperäisiä tallenteita hävittämättä.

4.2 Luettelointi

Tiedemuseo on ottamassa käyttöön avoimen lähdekoodin CollectiveAccess-kokoelmanhallintajärjestelmästä sisäisesti kehitettyä tietokantaa (työnimenä OSCARI). Siihen siirretään tiedot aiemmasta, vuonna 2002 käyttöönotetusta, kokonaan yliopiston sisällä kehitetystä Duo-tietokannasta. Näitä ennen vuosina 1994–2002 käytössä oli Uno-ohjelma. Ennen digitaalisia tietokantoja museon kokoelmat luetteloitiin luettelokirjoihin ja kortistoon. Tiedot vanhoista paperisista luettelokirjoista ja -lomakkeista on pääsääntöisesti siirretty tietokantaan, mutta osa on vielä käsittelemättä. Tavoitteena on saada kaikki luettelointitiedot digitoitua pikimmiten.

Tiedemuseon luettelointikäytännöt perustuvat kansainvälisiin SPECTRUM-standardeihin ja Museoviraston luettelointiohjeisiin paikallisiin olosuhteisiin sovellettuina, ja käyttöön otettava tietokanta on muokattu niiden mukaisesti. Luetteloinnissa käytetään eri tarkkuusasteita riippuen objektien merkittävyyden punninnasta. Luettelointi ei ole yksittäinen toimenpide, vaan avoin prosessi, jossa tietoja voidaan muokata ja täydentää pidemmän ajan kuluessa.

Osana luettelointiprosessia kohteiden ulkoiset ominaisuudet ja niiden kehittyminen dokumentoidaan eri kuvausmenetelmillä. Kehittämiskohteena hankitaan osaamista ja laajennetaan käytössä olevien menetelmien valikoimaa. Tällä hetkellä ainakin jossain määrin käytössä olevia kuvaustapoja ovat mm. still-kuvaus, videokuvaus, 3d-kuvaus, 360-kuvaus sekä kulttuuriympäristön dokumentointi esimerkiksi lennokkikuvauksella.

Museot harjoittavat omiin kokoelmiinsa liittyvää tutkimustyötä kokoelmiensa museoarvon kohottamiseksi. Tutkimustoiminnassa noudatetaan yleisiä tieteellisiä periaatteita ja menetelmiä. Tutkimustulokset tallennetaan ja niitä säilytetään museaalisten periaatteiden mukaisesti, ja ne ovat museon asiakkaiden käytössä. Perustutkimustyö hyödyttää museota sen kokoelmavalinnassa, konservointityössä, näyttelytoiminnassa ja kulttuuriympäristön säilyttämiseen liittyvissä hankkeissa.

Graafi kulttuurihistoriallisen kokoelman luettelointitietojen jakautumisesta artikkelilajeittain

Kuva 2. Kokoelmien jakautuminen, luetteloitujen objektin osuudet artikkelilajeittain.

4.3 Digitointi

Digitoinnin tavoitteena on edistää kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja pitkäaikaissäilyttämistä. Digitaalisessa muodossa aineistoja voidaan tarjota laajalle käyttäjäkunnalle, ja niitä voidaan hyödyntää opetuksessa, tutkimuksessa, kansalaistieteen avulla toteutettavissa hankkeissa ja näyttelyissä.

Aineiston saatavuuden edistämisen lisäksi laadukkaan digitaalisen kopion olemassaolo myös parantaa herkemmän aineiston säilyvyyttä, koska se vähentää alkuperäiseen aineistoon kohdistuvaa rasitusta. Jotkin vanhat analogiset säilytysmuodot (esimerkiksi magneettiset nauhat) ovat alttiita vahingoittumiselle. Koska niiden hyödyntäminen voi laitteistojen ja teknologian muutoksesta johtuen olla muutenkin vaikeaa, niiden muuttaminen digitaalisiksi on perusteltua säilymisen kannalta. Lisäksi digitaalinen kopio tekee mahdolliseksi esimerkiksi esineiden ja valokuvien hyvin yksityiskohtaisen tutkimisen.

Digitoitavaa aineistoa on runsaasti ja työ vaatii aikaa ja resursseja, joten priorisointi on tarpeen. Priorisointia voidaan tehdä esimerkiksi alkuperäisen aineiston kunnon ja mahdollisen tuhoutumisvaaran perusteella sekä aineiston käyttömäärien perusteella. Paljon käytössä oleva on syytä digitoida. Tavoitteena on korkea laatu resurssit ja käyttötarkoitus huomioiden. Digitoinnin työnkulkuja on tarpeen testata, kehittää ja ohjeistaa selkeästi.

Yliopiston historiaan liittyvien pääkokoelmien luetteloidut valokuvat on pääosin digitoitu. Luetteloimaton valokuva-aineisto pyritään mahdollisuuksien mukaan digitoimaan osana luettelointiprosessia. Digitointiresurssia suunnataan myös paljon käytössä olevaan Ahti Rytkösen kuvakokoelmaan.

Museon kokoelmissa oleva arkistoaineisto on lähes kokonaan digitoimatta.

 

4.4 Tallenteiden digitoinnin perusperiaatteista

Osa tallenteista (lähinnä opetustarkoituksessa käytetyt) voi katsoa museoesineiksi ja arvottaa sen mukaan

Pääosin tallenteissa kuitenkin niiden fyysistä tallennemuotoa tärkeämpää on informaatiosisältö

Teknologian kehitys ja myös tallenteiden luonnollinen informaatiohävikki aiheuttavat ongelman niiden säilymiselle sekä saavutettavuudelle

Siksi tallenteiden sisältö pyritään siirtämään pitkäaikaissäilytykseen soveltuviin digitaalisiin formaatteihin (lisenssivapaus, mahdollisimman pieni tietohävikki, ym.)

Digitoinnissa otetaan huomioon myös erityyppisten sisältöjen asettamat erilaiset vaatimukset (esimerkiksi haastattelutallenteita ei tarvitse eikä kannata tallentaa samalla tarkkuudella kuin musiikkia)

Tällä hetkellä kaikki digitoitavat tallenteet säilytetään myös alkuperäisessä formaatissaan, mutta mikäli tästä joudutaan tulevaisuudessa poikkeamaan, tulee pitää huolta kaikkien kontekstitietojen säilymisestä

Mikäli aineisto on sellaista, ettei sen digitoimista pidetä asiallisena tai tarpeellisena (esim. ulkopuolinen tuotanto, jonka säilyttäminen kuuluu jo vapaakappalekirjastojen toimialaan), sen säilyttämiselle pitää olla muuten merkittävät museoarvoon liittyvät perusteet

Digitointityötä organisoidaan ja pyritään tehostamaan erillisen suunnitelman perusteella

Tallenteiden käytössä pitää huolehtia erityisesti niihin liittyvistä tekijänoikeudellisista vaatimuksista ja rajoitteista

Museolla laaditut käytännöt digitaalisten aineistojen käsittelystä ovat erillisenä liitteenä.

4.5 Poistot

Luetteloitu objekti voidaan poistaa tiedemuseon kokoelmista. Kokoelmapoistoja harkittaessa on toiminnan oltava perusteltua ja pohjauduttava museoalan hyväksyttyihin käytäntöihin. Poistolinjauksissa lähtökohtana ovat ICOMin museotyön eettiset säännöt (https://icomfinland.fi/eettiset-saannot).

Objekti voidaan poistaa museon kokoelmista, mikäli se on niin huonokuntoinen, ettei sitä ole käytännössä enää mahdollista säilyttää tai se aiheuttaa turvallisuusriskin henkilökunnalle tai muulle kokoelmalle.

Lisäksi museon kokoelmista voidaan poistaa objekti, joka on jo olemassa useana identtisenä kappaleena tai jonka kontekstitieto ja museoarvo ovat niin vähäisiä, ettei sen säilyttäminen museossa ole tarkoituksenmukaista. Myös objekti, joka soveltuu paremmin jonkun toisen muistiorganisaation tallennusvastuuseen ja säilytettäväksi voidaan poistaa tiedemuseon kokoelmista, jos siirrosta voidaan sopia.

Poistopäätöksen tekee museotoimintojen päällikkö kokoelmahenkilökunnan esityksestä. Poistosta tehdään poistoasiakirja, johon kirjataan poiston perustelut ja poistomenettely. Tietokannassa poistetun objektin kokoelmaksi merkitään poistokokoelma. Poistamisen vaihtoehtona objekti voidaan myös siirtää museon rekvisiittakokoelmaan tai museopedagogiseen käyttöön, jolloin se säilyy museossa.

Poistettua aineistoa tarjotaan ensisijaisesti muille museoille tai arkistoille, paitsi jos se on hyvin huonokuntoista tai vaarallista terveydelle tai kokoelmille. Aineisto, jolle ei löydy vastaanottajaa, hävitetään. Vaaralliset aineet pakkausmateriaaleineen hävitetään asianmukaisesti lain vaatimalla tavalla. Poikkeustapauksessa museokokoelmissa ollut huonekalu voidaan myydä yliopiston järjestämässä myyntitapahtumassa. Tällöin valinnan tekevät ­­­­­­­­­­­­­­­­­­­______________________________ ja perusteena on _______________________.

Luetteloimattomia objekteja voidaan poistaa seulomalla luettelointivaiheessa, jolloin ne käsitellään lahjoittajan kanssa sovitulla tavalla. Museon rekvisiittakokoelmasta voidaan poistaa esineitä tarvittaessa. Tämä aineisto ei varsinaisesti ole osa museon kokoelmia, ainoastaan museon säilyttämiä objekteja, eivätkä ne välttämättä liity yliopiston historiaan.

5. Kokoelmien hoito

5.1 Konservointi 

Tiedemuseolla ei ole määrärahoja laajamittaiseen konservointiin, siksi kokoelmien hoidossa pääpaino on ennaltaehkäisevässä konservoinnissa. Varsinaiseen konservointityön Tiedemuseo hankkii ostopalveluna tarpeen mukaan. Käytännössä näyttelyhankkeiden yhteydessä on tarkastettu aineiston kunto ja tarvittaessa ennen näyttelyyn esille laittoa on voitu käyttää konservaattorin palveluita. Kehittämiskohteena on suunnitelmallinen aineistojen konservointitarpeiden kartoitus.

Ennaltaehkäisevällä konservoinnilla tarkoitetaan aineistojen huolellista käsittelyä, suojaamista, suunnitelmallista sijoittamista säilytystiloihin sekä kuljetus- ja siirtotilanteiden etukäteen suunnittelua. Näin parannetaan myös kokoelmaturvallisuutta. Tätä varten on laadittu ohjeisto aineistojen turvallisesta käsittelystä (pakkaamisesta, säilyttämisestä, kuljetuksista), josta saa huolehtia vain asiaan koulutettu henkilökunta.

5.2 Säilytystilat ja -olosuhteet

Jyväskylän yliopiston tiedemuseon kulttuurihistorialliset kokoelmat (lukuun ottamatta kuva-arkistoa) ovat sijoitettu Kanavuoren kokoelmakeskukseen. Kokoelmakeskus sijaitsee puolustusvoimien käytössä olleessa luolastossa 12 kilometrin päässä Seminaarinmäeltä. Kanavuori Oy:llä on vuoren sisällä useita eri tiloja ja vuokraajia. Jyväskylän yliopisto on vuokrannut tiloja tiedemuseolle, kirjastolle, yliopiston päätearkistolle ja palvelukeskukselle yliopiston irtaimistoa sekä laitoksille tilapäisesti vuokrattavia lavapaikkoja varten. Tilojen käyttäjille on henkilökohtaiset avaimet, joilla he pääsevät vain niihin tiloihin, joihin heillä on tarve päästä työtehtäviensä puitteissa.

Museon kokoelmatilat: Tiedemuseon käytössä on kolme eri luolastoa, joissa on tilaa XXX m2. Tiloja on toisessa kerroksessa A-luolassa ja B-luolassa (jälkimmäinen on jaettu palo-ovilla kolmeen erilliseen osaan) sekä kolmannessa kerroksessa A-luolasto. Tiloihin on sijoitettu ja järjestetty kokoelmia 2010-luvun alkuvuosista lähtien. Aikaisemmin museokokoelmia on ollut sijoitettuna monissa eri paikoissa. Ennen Kanavuoreen muuttoa kokoelmatilat sijaitsivat Seminaarinmäen kampuksella kolmessa eri rakennuksessa: päärakennuksessa, Opinkivessä ja G-rakennuksessa. Kokoelmien sijoittaminen samaan paikkaan ja aineistojen käsittelylle saadut isommat tilat Kanavuoren kokoelmakeskukseen ovat helpottaneet kokoelmien parissa työskentelyä. Tilat täyttävät museaalisen kokoelmatilan vaatimukset. Tiloja on tarkoitus kehittää rakentamalla vielä erillinen valokuvauspiste sekä työskentelytila teknisiä töitä varten.

Tilojen olosuhteet: Tiedemuseon tiloissa Kanavuoren kokoelmakeskuksessa on päätearkistossa vaadittavat lämpötila sekä kosteus. Suositus lämpötila ja kosteusarvot saattavat hieman poiketa erilaisilla aineistoilla, mutta tiedemuseon kokoelmatiloissa on jokaiseen tilaan määritelty lämpötilaksi 18? C, päivittäinen vaihtelumarginaali ± 1 aste; suhteellinen kosteus 45 %, päivittäinen vaihtelumarginaali ± 3 prosenttiyksikköä.

Kokoelmatilojen valaistus: Valaistus on liiketunnistimilla päälle tuleva. Valot on ajoitettu olemaan tietyn aikaa päällä, jotta tiloissa ei olisi turhaa valoa. Valaistuksessa on huomioitu myös taide siten, ettei verkkoseinien kohdalla ole kaikissa loisteputkissa valoja.

Säilytyskalusteet: Kokoelmakeskuksessa on museon tiloissa käytössä metallisia liukuhyllyjä, jotka ovat osittain vanhoja Kanavuoren varikolla käytössä olleita, sekä yliopiston eri tiloista poistettuja liukuhyllyjä. Tiloissa on myös metallisia varastohyllyjä sekä lavapaikkoja. Toisen kerroksen B-luolastossa on myös ulokehyllyjä rullatavaralle, mutta nämä ovat osoittautuneet huonoksi ratkaisuksi, joten tulevaisuudessa tullaan rullatavaroiden säilytys ratkaisemaan toisella tapaa. Kanavuoren toisen kerroksen tiloissa on myös verkkoseiniä taiteelle ja muille vastaaville aineistoille.

Tiloja valvoo vartiointiliike ja kiinteistöä hoidetaan Kanavuori OYn toimesta. Tiloissa käy kerran viikossa siivoja.

Vuoden 2021 syksystä museon työtilat löytyvät Arto Sipisen suunnitteleman kirjastorakennuksen toisesta kerroksessa. Vuonna 1974 valmistunut kirjastorakennus on peruskorjauksen jälkeen digipalveluiden, kirjaston ja museon käytössä. G-rakennuksessa aikaisemmin ollut kuva-arkisto siirtyy rakennuksen alemman pohjakerroksen arkistotilaan, jonne sijoittuu myös kirjaston arvokirjakokoelma.

Kanavuoren varikko

Ketkä huolehtii, koordinoi ja työskentelee luolastossa?(NIMIÄ)
Tutkijatilassa satunnaisia tutkijoita, Avoimentiedon keskuksen ja päätearkiston ihmisiä, ????

(nimeke) museossa kuuluu vastata säilytystiloista ja niiden ylläpitoon liittyvistä tehtävistä

vai käytetäänkö esim. ostopalvelua.


6. Turvallisuus 

Kokoelmien turvallisuus- ja pelastussuunnitelma, riskikartoitukset ja muut turvallisuuteen liittyvät ohjeet ja selvitykset ovat omana kokonaisuutenaan aineistojen hallinnan periaatteiden ylätasolla

7. Kokoelmien saavutettavuus ja käyttö

Jyväskylän yliopiston johtosäännössä määritellyn tehtävän mukaisesti Avoimen tiedon keskus ”tallentaa, tuottaa ja välittää tietoa edistääkseen yliopistoyhteisön tiedonkäyttöä sekä tieteellisen tiedon leviämistä yhteiskuntaan”. Avoimen tiedon keskuksen tiedemuseon kokoelmat ovat avoinna tutkijoille, opiskelijoille ja muulle yleisölle, ja aineistoa voidaan käyttää erilaisessa tutkimus-, opetus- ja ei-kaupallisessa yksityisessä käytössä. Myös kokoelmien digitoiminen ja sitä kautta niiden saavutettavuuden parantaminen on johtosäännön määrittelemän tehtävän täyttämistä. Tarkoitus on tehdä museon kokoelmat mahdollisimman saavutettavaksi, koska ne ovat yhteistä kulttuuriperintöä.

Museo asettaa kokoelmiaan esille näyttelyihin, sekä omiin näyttelytiloihinsa että yliopiston laitosten tiloihin. Museo on 2000-luvun alusta lähtien koonnut yhteistyössä eri laitosten kanssa koonnut laitosmuseoverkostoa, joka esittelee yliopiston tieteen historiaa.

Museon valokuva-arkisto on asiakkaiden käytettävissä. Tilatut kuvat toimitetaan asiakkaille skannattuna. Museolla on aiemmin ollut myös toimiva kuvalaboratorio, jossa von voitu tehdä paperikuvia, diaduplikaatteja ja reprokuvausta. Arkiston kuvia voidaan käyttää sekä tutkimus- ja opetus- että muihin ei-kaupallisiin ja kaupallisiin tarkoituksiin niiden tekijänoikeudet huomioon ottaen. Valokuvapalveluista laskutetaan käytön ja harkinnan mukaan soveltaen tilanteen mukaan Museoviraston ohjeellista hinnastoa. Yliopiston sisäinen käyttö on pääosin maksutonta.

Museo pyrkii edistämään kokoelmien liikkuvuutta kansainvälisten suositusten mukaan tekemällä yhteistyötä muiden museoiden kanssa. Tavoitteena on, että kulttuuriperintö on kaikkien saavutettavissa ja mahdollisimman suuri osa aineistoista digitoituna. Museo lainaa esineitään vain toisille museoille. Lainoissa noudatetaan yleisiä museoiden lainausperiaatteita koskien lainaustodistuksia, vakuutuksia ja kuljetuksia.

Jyväskylän yliopiston tiedemuseo on siinä suhteessa erikoisessa asemassa Suomen museokentässä, että se on tutkimusta harjoittavan yliopiston osa. Museolla on siis käytettävissään yliopistollista asiantuntemusta ja mahdollisuus tarjota aineistoja monien tieteenalojen tutkimuskäyttöön. Museon yhteistyö emo-organisaation kanssa palvelee yliopiston tieteellisiä päämääriä ja nostaa kokoelmien museoarvoa.